Kävin kesän aikana menin läpi hyvin tuskallisen kokemuksen. Tulin jätetyksi, hylätyksi, valehdelluksi ihmisen taholta, jota rakastan enemmän kuin ikinä edes kuvittelin osaavani. Ihminen teki sen oman keskeneräisyyden takia ja hyvin vaikeissa olosuhteissa. Mutta lopputulos ja kokemus kokemus aito, vaikka en menettänyt häntä eikä hän minua, ainakaan vielä lopullisesti.

Itkin viikonloppuna kuin vesiputous, en muista koskaan itkeneeni noin. Kasvot täysin märät kyynelistä.
Eli suruprosessi nyt alkanut.